Ritvan kokemuksia vapaaehtoistoiminnasta

Vapaaehtoisemme Ritva toimii kertaluontoisen avun parissa. Hän kannustaa muitakin kokeilemaan vapaaehtoistyötä edes kerran elämässään. Sen mukanaan tuoma ilo saattaa nimittäin viedä mennessään.

Setlementti Louhelasta Ritva kuuli vapaaehtoistyötä tekevältä ystävältään. Hän päätti heti eläkkeelle jäätyään osallistua Louhelan vapaaehtoiskoulutukseen.

– Tiesin tarvitsevani eläkepäiville muutakin kuin oleskelua. Lapsenlapseni olivat jo isoja ja asuivat kaukana, joten aikaa riitti. Tiesin myös, että vanhukset todella tarvitsevat apua.

Nyt Ritvalla on kokemusta Louhelan vapaaehtoistöistä jo yhdeksältä vuodelta. Ennen koronaa hän toimi kerroskummina palvelutalossa. Kummina hän vietti viikoittain pari tuntia vanhusten kanssa jutellen, ulkoillen ja pelaillen. Moni kerroksen asukkaista rakasti laulamista, ja toisinaan käynnit kuluivatkin ikivihreiden säestämänä.

Vapaaehtoisena omilla ehdoilla

Koronan jälkeen Ritva alkoi keskittyä enemmän keikka-apuun. Keikoilla eli kertaluonteisissa tehtävissä vapaaehtoinen voi saattaa avunsaajan esimerkiksi lääkäriin, käydä tämän kanssa yhdessä kaupassa tai ulkoilemassa tai auttaa arjen askareissa avunsaajan kotona.

– Melkein jokaiselta löytyy aikaa, kun hetken miettii. Vapaaehtoistyöhön ei tarvitse käyttää montaa tuntia viikossa. Yksittäisestäkin keikasta saa paljon iloa ja voimaa. Toisaalta se myös innostaa auttamaan lisää.

Kertaluonteinen apu ei edellytä pidempää sitoutumista. Koska keikkoja voi ottaa juuri silloin kun itselle sopii, ei niiden yhdistäminen muuhun elämään tunnu Ritvasta hankalalta.

– Usein lopetan keikkojen ottamisen toukokuun puolivälissä, sillä tahdon viettää kesät mökillä. Jälleen syksyn tullen palaan vapaaehtoistyön pariin. Keikat ovat talvipäivieni ilo!

Tukena matkalla

Lääkärikeikoilla Ritva auttaa vanhuksen taksiin, matkustaa tämän kanssa lääkäriin ja odottaa vastaanottohuoneen ulkopuolella. Keikka on hoidettu, kun vanhus on jälleen turvallisesti kotonaan. Vaikka julkisten tilojen pitäisi olla esteettömiä, voi matkalla tarvita fyysistäkin tukea.

– Lääkärikeskukset ja sairaalat ovat niin suuria ja sokkeloisia, että ilman apua eivät kaikki löytäisi ulos. Myös digitalisaatio tuo haasteita. Sitä on joka puolella, alkaen ilmoittautumisautomaateista.

Käytännön avun lisäksi sosiaalinen puoli on tärkeä. Monet avunsaajista rakastavat kertoa elämäntarinoitaan. He tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee. Ritva painottaa, että sosiaalisista taidoista on paljon hyötyä vapaaehtoisena.

– Olen puhelias ja yritän aina keksiä jutun juurta. Tulee kuitenkin olla herkällä korvalla, milloin toinen haluaa jutella ja milloin ei. Kerran lääkärikeikalla saatettavani ei millään lämmennyt jutustelulle. Palatessaan toimenpidehuoneesta hän avasi viimein suunsa ja totesi, että eihän se sattunutkaan yhtään! Paluumatka sujuikin iloisen puheensorinan saattelemana.

Vapaaehtoiskeikkoja ei kannata ottaa turhalla vakavuudella.

– Vein kerran erästä rouvaa lääkäriin ja jutellessamme aloimme nauraa jollekin aivan vedet silmissä. Siitä ei meinannut tulla loppua. Kohtasin hänet jokin aika sitten ulkoiluttamassa rollaattoriaan. Kumpikin muisti tapahtuneen mutta kummallakaan ei ollut harmainta aavistusta siitä, mitä olimme nauraneet. Päädyimme sitten nauramaan sitäkin.

Ritva on kuullut, että monet vanhukset kaipaisivat nuoremman polven juttuseuraa. Monilla ei ole lapsenlapsia tai yhteydenpito on vähäistä. Kertaluontoinen apu olisi opiskelujenkin ohessa helppo tapa päästä kokemaan auttamisen iloa.

Kiinnostuitko vapaaehtoistyöstä? Tutustu Louhelan tarjoamiin vaihtoehtoihin.⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠